TIETOA HAMPAISTA JA HAMPAIDEN HOIDOSTA -
Fluori ja karies

Kuva 1	Karieksen alkuvaiheet. Kuvassa 1 kiilteen päällä olevaan pellikkeliin alkaa syljen mukana tarttua ensimmäisiä pyörteitä suun streptokokkibakteereja. Niiden määrä kasvaa nopeasti. Jo muutamassa tunnissa hampaan pinnalla on kymmenien, jopa satojen streptokokkibakteerien jatkuvasti paksuneva kerros.
Kuva 2	Streptokokit muodostavat ravinnon sokereista happoja ja alkavat liuottaa kulkureittiään kiilteen sisään. Kuva 2 osoittaa, kuinka bakteerit kiilteen alla levittäytyvät sivusuunnassa, jos ne saavat päivän mittaan toistuvasti hiilihydraatteja.
Kuva 3	Streptokokkibakteerit ovat tunkeutuneet kiilteen sisään ja bakteerien tuottamat hapot ovat tuhonneet puolikuun muotoisen alueen kiilteen alla. Kiilteen kovempi pintakerros hajoaa vasta myöhemmin, ellei vauriokohta korjaannu esimerkiksi fluorin avulla. Pienessä kuvassa näkyy miltä tässä vaiheessa oleva karies todellisuudessa näyttää.
Kuva 4	Kariesvaurio voidaan pysäyttää ja jopa parantaa käyttämällä fluoria sopivasti ja riittävän usein. Parantaminen tarkoittaa tällöin karieksen uudelleenkovettumista eli remineralisaatiota. Kuvassa sinisenä näkyvää fluoria saadaan karieskohtaan muun muassa hammastahnasta, imeskelytabletista, purskuttelunesteestä, geelistä tai lakasta. Jos kariesalueelle viedään fluoria ja myös ksylitolia, kariesbakteerien aineenvaihdunta ja hapontuotto heikentyvät. Samanaikaisesti fluori alkaa kiihdyttää kiteiden uusiutumista.
Kuva 5	Fluorin vaikutuksesta vauriokohdan reunoille muodostuu apatiikkiteitä. Sinisenä näkyvät, uudet kiteet ovat vaikealiukoisempia kuin alkuperäiset kiteet. Hammas lukittuu entistä paremmin. Vauriokohdan bakteerit kuolevat. Kiilleprismojen päälle saostuu sinisenä näkyvää kalsiumfluoridia, josta happohyökkäyksen aikana irtoaa heti uutta fluoria korjaamaan syntyviä vaurioita. Fluorin päivittäinen käyttö on tärkeää, jotta kiilteen pinnalla on riittävä fluorivarasto.
Kuva 6	Karies on fluorin ja ksylitolin avulla parantunut. Vauriokohta on kokonaan täyttynyt uusilla, epäsäännöllisesti järjestäytyneillä fluoriapatiittikiteillä. Fluorin vaikutuksesta bakteerit voivat huonosti. Parantunut vauriokohta kovettuu, mutta usein se värjäytyy myöhemmin tummemmaksi kuin ympäröivä kiille. Jos syntyy esteettinen haitta, se voidaan tarvittaessa korjata hampaanvärisellä paikka-aineella. Pienessä kuvassa näkyy fluorin avulla korjautunut reikä.
Kiteet suurennoksena. Fluorin vaikutuksesta syntyvät fluoriapatiikkikiteet eivät ole yhtä säännöllisesti järjestäytyneitä kuin hampaan kehityksenaikana muodostuneet kiteet, jotka näkyvät kuvassa vasemmalla.	Kuva 7	Näin uusilla bakteereilla ei ole helppoja kulkuväyliä parantuneeseen kariesvaurioon. Yleensä tämä alue ei enää uudelleen reikiinnykään.